tiistai 8. syyskuuta 2009

Papalle :)

Rakas pappa,

Olen jo jokusen vuoden pärjännyt ilman siipiesi suojaa. Lähtösi jälkeen olen joutunut tutustumaan itseeni omin silmin, hyväksymään virheeni ja olemaan ylpeä teoistani. Se on ollut vaikeaa, sillä sinunlaistasi ymmärrystä ja rakkautta tuskin löytyy mistään.

Olen monesti ollut hukassa, enkä tiedä minne mennä. Veit mukanasi paikan rauhoittua, pesän jossa sai olla vapaa maailman murheista. Jatkan etsimistä, enkä silti löydä teräskeppiä joka vankkana tukee heikohkoa kulkua murtumatta itse mukana.

En ole juurikaan käynyt haudallasi ja se on noloa. Toisaalta, tunnen että olet läsnä elämässäni ja näät hyvin miksi en siellä vieraile. Ehkä aikaa myöten kykenen siihenkin paremmin.

Olet rakas, ja mummikin, joka taustalla kannatteli herkkää pappaa (myönsit sen tai et). Ne hyvät ja herkät ominaisuudet jotka sielussani elävät, ovat teidän ansiosta sinne ikuisiksi ajoiksi muuttaneet.

Kiitos pyyteettömästä rakkaudesta ja vilpittömästä tahdosta joita elämääni sain.

- Papan tyttö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti