Ihana aamu

Elämäni onnellisin aamu. Herään ihka ensimmäistä kertaa elämässäni ilman useamman kellon yhtaikaista ja pitkäkestoista pirinää vilkaistakseni kelloa joka näyttää AAMUISTA AIKAA. Nousen ylös omin jaloin, silmät pyörimättä, sekoilematta, huimaamatta, nukahtelematta.

Onko tämä kaunista unta, heräsinköhän sittenkään? Tunne on sanoinkuvaamattoman arvokas ja toivo elää siitä, että näitä saa kokea tulevaisuudessakin.

Poissa on murheet lapsuuden, jolloin
heräsin vastenmielisesti hoitopaikasta tietämättä miten sinne olin päätynyt,
möllötin aamueskarissa aivot nukkuen,
kouluun lähtö tuntui ylitsepääsemättömältä,
vanhempani vetivät minut istumaan jotta heräisin,
kävelin ja höpötin unissani,
nukahtelin kyläreissuilla

Poissa on murheet nuoruuden, jolloin
nukuin vuorokausia putkeen kun sain mahdollisuuden,
koulu kävi mahdottomaksi ja vaihdoin sen iltatyöhön,
keskustelin puhelimessakin unissani tietämättä herättyäni mitään,
nukahtelin pitkin päivää,
alisuoriuduin kaikesta mihin kyvyt olisivat hienosti riittäneet,
väsymys voitti kaverisuhteet

Poissa on murheet nykyhetken, jolloin
uupumus nakertaa elämääni,
lähimpäni kärsivät nukahteluistani,
en ole iltaankaan mennessä virkeä herättyäni,
en tapaa ystäviäni keskeneräisten projektien vuoksi,
jolloin en herää edes kelloihin vaan minut on potkittava ylös hartiavoimin,
en kykene lukemaan tekstiä tai katsomaan tv:tä nukahtamatta,
laahaan aivoja perässäni pitkin päivää,
sekoilen sanoissani ja tiputtelen tavaroita,

Rakas elämä, anna tämän olla totta eikä ohimenevää harhaa. Vihdoinkin olen saanut halun lisäksi kyvyn elää enkä tahdo sitä menettää!

Rakkaudella,
Addi